Vieraskynä-palsta

Vieraskynä-palstalla julkaistaan mielenkiintoisia, hyvin perusteltuja ja kriittisiä artikkeleita, joilla on tarkoitus haastaa tiedeyhteisöä arvioimaan artikkeleissa esitettyjä argumentteja. Tällä palstalla julkaistut artikkelit eivät suoraan edusta Critican kantaa aiheeseen, mutta artikkelit ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden esittämiin väitteisiin Critica haluaa saada lisäselvyyttä.

Ensimmäinen Vieraskynä vieraamme on lääkäri Pekka Reinikainen, joka artikkelissaan kritisoi Helsingin Sanomissa Timo Paukun julkaisemaa Tiina Raevaaran artikkelia 13.10.2009 joka sisältää Reinikaisen mukaan asiavirheitä ja tiedetoimitus jättää tarkoituksella tärkeitä tiedossaolevia asioita mainitsematta.

12.03.2010: Puheenjohtajamme Jonne Posti on ollut sähköpostitse ja puhelimitse yhteydessä Timo Paukkuun ja Tiina Raevaaraan ja pyytänyt heiltä vastinetta Pekka Reinikaisen perustelemiin väitteisiin. Kumpikaan heistä ei ole pyynnöistämme huolimatta esittänyt tutkimuksia, jotka osoittaisivat Reinikaisen väitteet vääriksi.

Pyydämmekin nyt kaikkia asiaan perehtyneitä esittämään tutkimustuloksiin perustuvan vastineensa Reinikaisen artikkelissa oleviin väitteisiin. Julkaisemme kaikki asialliset vastineet sivuillamme ja haluamme todella selvittää mitä kokeellinen tiede pystyy selittämään elämän synnystä. Vastineet voi lähettää osoitteella: jukka.rahkonen@iki.fi.

Pekka Reinikainen on toiminut käytännön lääkärinä yli 30 vuoden ajan.Hän on luottamusmiehenä ollut Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana, Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa sekä Suomen lääkäriliiton valtuuskunnassa ja muun muassa eettisten periaatekysymysten valiokunnassa. Hän on toiminut myös Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana.Reinikainen on ollut Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 20 vuotta, kaupunginhallituksen jäsen 4 vuotta ja toiminut muun muassa sosiaalilautakunnassa 14 vuotta. Reinikainen on Kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuuston jäsen. Hän on toiminut 15 vuotta Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä ja osallistunut alkoholilakia laatineeseen sosiaali- ja terveysministeriön työryhmään sekä ollut valmistelemassa kolmea Suomen alkoholiohjelmaa. Helsingin yliopiston yleislääkärikoulutuksessa hän on toiminut työnohjaajana ja opettajana vuodesta 1981. Hän on kirjoittanut toistakymmentä kirjaa sekä lukuisia artikkeleita eri julkaisuihin.Hän on ollut Ethics and Medicine lehden toimituskunnassa. Reinikainen on opiskellut Lower Moreland High School'issa USA:ssa ja Montpellierin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa Ranskassa. Hänelle on myönnetty Suomen leijonan ritarikunnan mitali ja kultainen Helsinki mitali.


ELÄMÄN SYNTYMINEN ITSESTÄÄN - MAHDOTON EI OLE MAHDOLLISTA

24.02.2010


Elämän syntyminen itsestään edellyttää täsmämuotoa olevat lähtöaineet ja näitä aineita toisiinsa oikealla tavalla liittävän, täsmäenergiaa vaativan koneiston. Lisäksi tarvitaan tietopankki, joka sisältää kokoonpano-ohjeet ja tietojenkäsittelyjärjestelmä, joka säätelee kokoonpanoa, sen aloittamista ja lopettamista. Tarvitaan myös tietopankin kopiointijärjestelmä sekä siihen kopioitaessa jatkuvasti tulevia virheitä korjaava järjestelmä. Pelkkä tietopankki ja nanokoneisto eivät riitä, sillä järjestelmä ei toimi ilman solun muuta koneistoa ja ulkopuolista energialähdettä ja energian muuntojärjestelmiä.

Darwinin kaksinkertainen juhlavuosi 2009 ajankohtaisti keskustelun elämän synnystä. Alkuun päästäkseen neodarwinistinen kehitys tarvitsee tietoa varastoivan alkusolun, joka pystyy jakautumaan ja muuntelemaan. Darwin pohti olisiko elämä saanut alkunsa lämpimässä pikku lammikossa.

Lukion oppikirjoissa ja monissa suurelle yleisölle suunnatuissa tiedeohjelmissa väitetään, että elämän on täytynyt syntyä itsestään 3,7 miljardia vuotta sitten.Laboratorioissa elämää ei kuitenkaan ole saatu syntymään itsestään. Pasteurin tutkimustulos, että vain elämä synnyttää elämää on edelleen kiistaton. Pasteur kumosi lisäksi alkusyntyteorian, joka oli 1800-luvulla kiihkeän väittelyn kohde.

Mitä elävä solu, elämän perusyksikkö, sisältää?

Internetissä on hyviä animaatioita solun toiminnasta, esimerkiksi osoitteessa xvivo.net. Eräs tällaisen animaation katsoja oli todennut näkemänsä ihmeelliseksi, mutta arvellut, että kaikki solun sisältämä nanoteknologia on hyvinkin ehtinyt kehittyä, kun aikaa on ollut 3,7 miljardia vuotta. Mahdoton ei kuitenkaan tule mahdolliseksi varaamalla riittävästi aikaa sen toteutumiseen. Tarkalleen ottaen oikein ymmärretty kehitysoppi ei edes väitä "yksinkertaisen kehittyvän monimutkaiseksi".

Oleellisimmista asioista ei keskustella maallikoille suunnatussa viestinnässä

Oleellisin elämän syntyyn liittyvä seikka on elämän rakennuspalikoiden muotovaatimus. Elämä rakentuu pienistä valkuaisaineiden rakenneosista, aminohapoista ja perimämolekyylien rakenneosista, emäksistä ja sokereista. Elämälle tunnusomaista on, että rakenneosat ovat aina tietyn muotoisia. Asia on helppo ymmärtää tarkastelemalla käsineparia. Oikean käden käsine menee oikeaan käteen ja vasemman käden käsine vasempaan käteen. Oppikirjojen alkuliemikokeissa saadaan aina syntymään rakenneosien seos, missä on yhtä paljon kumpiakin käsineitä. Tällainen seos tekee elämän synnyn mahdottomaksi. Vaikka saataisiin jollakin keinoin vasenkätisiä aminohappoja ja oikeakätisiä sokereita, seos hakeutuu itsestään takaisin muotoon, missä molempia muotoja on 50%.

Miksi rakenneosien on oltava tietyn muotoisia?

On tärkeää ymmärtää miksi aminohappojen on oltava vasenkätisiä ja sokereiden oikeakätisiä. Jos valkuaisaine rakentuisi "alkumaapallolla" (=ilman solun koneiston ohjausta) syntyneestä aminohapposeoksesta, missä on sekä oikean että vasemman käden muotoja, se ei voisi toimia solussa, sillä se ei laskostuisi oikein. Jos perimämolekyylissä olisi vääränmuotoisia sokereita, kaksoiskierrettä ei syntyisi, eikä solujen tietojenkäsittely voisi toimia.

Elämän syntykokeissa ei ole mekanismia, mikä antaisi seoksen, jossa olisi vasemman käden aminohappoja ja oikean käden sokereita ja vaikka sellainen saataisiin, ei ole myöskään mekanismia, mikä ylläpitäisi tätä tilannetta riittävän pitkään. Ilman oikeita lähtöaineita on turha edes haaveilla elämän synnystä. Tämän vaatimuksen täyttäminen on sama asia kuin ihmeen pyytäminen ( http://www.simsoup.info/Origin_Issues_Homochirality.html ).

Asia on sen verran kiusallinen, että koko ongelma yleensä "vaietaan kuoliaaksi" elämän syntyä käsittelevissä artikkeleissa tai tiedeohjelmissa.

Miksi nykyiset aminohapot?

Tietysti pitäisi myös pystyä vastaamaan kysymykseen, miksi tuhansista mahdollisista aminohapoista on valittu vain nykyiset noin 20 kappaletta. Jo näistä kahdestakymmenestäkin tosin voi tehdä, pelkästään vasenkätisiä muotoja käyttämällä, noin 10^70 erilaista valkuaisainetta. Jos kyseessä olisi oikea- ja vasenkätisten aminohappojen seos, mahdollisuuksia olisi käsittämättömän paljon eivätkä saadut molekyylit olisi elämän kannalta käyttökelpoisia.

Miksi nykyinen elämän koodi?

Sama kysymys on edessä perimämolekyylin emäksistä rakentuvan koodin valinnassa. Erilaisia mahdollisuuksia olisi 10^84. Ei tiedetä, miten elävissä soluissa yleensä oleva yhdistelmä olisi voinut valikoitua itsestään. Tämä ei nimittäin onnistu luonnonvalinnan avulla. Poikkeavia koodeja tunnetaan noin 17. Ne löytyvät yleensä solujen voimalaitoksista, mitokondrioista ja niiden arvellaan olevan esimerkkejä rappeutumisesta. Mitokondrioissa ei ole solujen tuman oikoluku- ja korjausjärjestelmää.Tämä viittaa elämän lyhyeen olemassaoloon ja sen pian odotettavissa olevaan sammumiseen ( http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15823416 ).

Mistä tieto on tullut koodiin?

Elämän koodinauhaa, dna:ta, luetaan molempiin suuntiin ja siinä on useita päällekkäisiä tiedostoja (epigenetic inheritance, nucleosome positioning code, overlapping genes, nesting genes ... ja lisää näyttää löytyvän jatkuvasti: Lewin's Essential Genes, 2nd edition, J.E. Krebs, E.S. Goldstein, S.T. Kilpatrick). Tällainen tietonauha ei parane mutaatioiden eli koodikielen sattumanvaraisten virheiden avulla. Vaikka paranisikin vasemmalta oikealle luettaessa, mikään ei takaa, että samaa kohtaa oikealta vasemmalle luettaessa koodattu tieto myös paranisi. Evoluution kahlitsema ajattelu haittasi dna-tutkimusta vuosikymmeniä kun suuren osan dna:sta ajateltiin olevan vain evoluutiosta jäljelle jäänyttä "fossiilia" tai "roska"-dna:ta. Tietysti dna:ssa on myös mutaatioiden aiheuttamia vaurioita, jotka aiheuttavat sairauksia. Nämä kiusalliset ongelmat yleensä vaietaan kuoliaiksi suurelle yleisölle suunnatussa elämänsyntytarinoiden sepittelyssä. Hyvänä esimerkkinä tällaisten tarinoiden kertomisesta toimii Helsingin Sanomien tiedetoimitus.

Esimerkki elämänsyntytarinasta

Helsingin Sanomissa, todetaan tiede ja luonto sivulla Tiina Raevaaran kirjoittamassa artikkelissa "Ribosomi tuotti rna:sta elämän" (13.10. 2009) että ribosomeissa saattaa piillä maapallon kaiken elämän salaisuus. Jo kirjoitusta edeltävänä päivänä lukijoille kerrotaan, että "ribosomien synty evoluutiossa mahdollisti mutkikkaan elämän. Muuten elämä maapallolla olisi voinut jäädä yksinkertaisten virusten varaan". Tässä Helsingin Sanomien toimittaja Timo Paukku näyttää tyystin unohtaneen ( tai vielä pahempaa, ei tiedä), että virukset monistavat itsensä solujen ribosomien avulla.

Ribosomeja käsittelevä elämänsyntytarina yksinkertaistaa solujen toimintaa tavalla, joka johtaa maallikon sellaiseen käsitykseen, että esitetyt väitteet ovat kokeellisella tutkimuksella varmistettuja tosiasioita.

Muuttuuko kemiallinen biologiseksi?

Kirjoittaja kertoo, että "elämä sai ammoin alkunsa kun kemiallinen muuttui biologiseksi". Kirjoittaja ei näytä ymmärtävän, että kemian lait vaikuttavat myös biologiassa, eikä "elottomassa ja elävässä" ole muuta eroa kuin atomien ja molekyylien järjestys. Epäselväksi jää kirjoittajan väite miten "alkuaineista ja niiden yhdisteistä syntyi rakenteita, jotka pystyivät kopioitumaan ja siirtämään tietoa oliosta eteenpäin". Tässä yhteydessä tulisi todeta rehellisesti, että ei tiedetä miten tämä olisi mahdollista ja että väitettä ei ole kokeellisella tutkimuksella voitu varmistaa.Kokeellinen tutkimus päinvastoin osoittaa, että ylläkuvattu ei ole mahdollista.

Kumpi tuli ensin - muna vai kana?

Arvoituksen "kumpi tuli ensin, proteiinit vai rna:n ja dna:n monistus" kirjoittaja ratkaisee toteamalla, että "jossain vaiheessa elämän alussa on sattunut outoja asioita. Joko proteiinit ovat monistuneet ilman rna:n ja dna:n sisältämiä nukleiinihappoja, tai nukleiinihapot ovat syntyneet ilman proteiineja".

Ribosomeissa tapahtuva tiedon siirto yhdenlaiselta molekyylien ketjulta täysin toisenlaiselle oli kirjoittajan mukaan "hurja hyppäys". Miten se olisi voinut tapahtua, ei tekstistä käy ilmi, eikä sitä kukaan tiedä, mutta tämä jätetään sanomatta.

Kirjoittaja "tietää", että "elämä syntyi kuitenkin ensin rna-muodossa" ja viittaa vanhentuneeseen ribotsyymi-teoriaan, joka on joutunut umpikujaan jo vuosia sitten. Ribotsyymit eivät rakenna dna-molekyylejä. Rna-molekyylit ovat hyvin hauraita ja hajoavat helposti vesiliuoksessa sekä uv- ja muun taustasäteilyn vaikutuksesta. Kirjoittajan mukaan ribotsyymeistä "todellinen evoluutio sai alkunsa".

Asia muuttu vielä mielenkiintoisemmaksi, kun keskustelu siirtyy siirtäjä rna:han, joka "sisältää toisiaan vastaavat "symbolit" rna:n ja proteiinien kielestä". Mysteeriksi jää, miksi symbolit vastaavat toisiaan. Miksi yli 2 000 mahdollisesta aminohaposta on valittu nykyiset 20 ja mikä saa aminohapon liittymään sille ominaiseen siirtäjä rna:han, siitä puhumattakaan mistä informaatio tuli näihin tiedonsiirtoon kykeneviin molekyyliketjuihin. Vain älykäs toimija voi tuottaa informaatiota. Elämän informaatiossa on lisäksi monta eri tasoa ( In the Beginning was Information, W. Gitt). Ei myöskään sanaakaan ylläkuvatusta ongelmasta, mikä liittyy vasenkätisten aminohappojen ja toisaalta oikeakätisten sokereiden käyttöön eri ketjuissa.

Sattuman satoa?

HS:n tiedesivun kirjoittaja kuittaa keskeiset ongelmat toteamalla "sattuma on kiinnittänyt aina yhden kirjainkolmikon tietylle aminohapolle". Miten tämä tapahtuisi, ei ilmene tekstistä.

10 000 yhteensopivaa aineenvaihduntajärjestelmää

Tätä voisi verrata tarinaan, missä kerrottaisiin kuinka avaruussukkula itsejärjestäytyy lentokuntoon rakennuspaikalla luonnostaan syntyneistä osista.Tämäkin olisi vielä paljon todennäköisempää, kuin edellyttää, että 10 000:n aineenvaihduntajärjestelmän avulla toimiva ihminen olisi kehittynyt alkusolusta. On syytä alleviivata, että jokainen ihmisen nanokone ja täsmäentsyymi on valittu 10^70:n vaihtoehdon joukosta.Ei nimittäin riitä, että nanokone toimii, sen on lisäksi oltava sähköisiltä varauksiltaan sopiva paikkaansa siten, että se kiinnittyy tiettyihin muihin nanokoneisiin ja rakenteisiin ja hylkii tiettyjä muita.

Yhdessä solussa on enemmän kemiallisia prosesseja kuin suuressa tehdaslaitoksessa

HS tiedesivun kirjoitukseen liittyvässä kuvassa ohitetaan kaikki valkuaisaineiden tuottoon liittyvät keskeiset ongelmat ja maallikkolukijan annetaan ymmärtää, että 'näin helposti se käy'. Kuvassa ei mainita mitään dna:ssa tapahtuvasta tietojenkäsittelystä, kun dna:sta poistetaan intronit ja eksoneista rakennetaan lähetti-rna. Ei sanaakaan satojen entsyymien toiminnasta. Spliseosomi on solun äärimmäisen monimutkainen nanokone, joka rakentuu 300 valkuaisaineesta ja viidestä rna-molekyylistä ja joka suorittaa ylläkuvatun tietojenkäsittelyn. Kunkin siinä olevan entsyymin ja valkuaisaineen täsmämuoto on yksi 10^70 mahdollisen joukosta.

Ongelmat ohitetaan siirtämällä ne pois näkyvistä vuosimiljardien taakse

Kirjoittajalla on myös varmaa tietoa menneisyydestä "translaatio oli elämän alussa miljardeja vuosia sitten epätarkkaa. Se kykeni kokoamaan vain lyhyitä aminohappojen ketjuja". Kirjoittaja ei näytä ymmärtävän, että kaikkien järjestelmän nanokoneiden, koodin lukujärjestelmien, tietojenkäsittelyohjelmien ja symbolien vastaavuuden dna-rna-aminohappo-tasolla ynnä toimintakykyisen solun energiatuotantoineen on oltava käytössä ennen kuin on toivoa järjestelmän toimimisesta.Tarvitaan sovitut kirjaimet, sovittu kieli, toimintaohjelma, kokoonpanolinja nanokoneineen, energian lähde, automaattinen korjaus- ja tuotantolaitoksen monistustoiminta jne.

Valkuaisaineiden kokoonpanolinja

Monimutkainen koneisto valvoo aminohappojen oikeaa ketjuttamista. Se vaatii ATP-energiaa toimiakseen. Tapahtumasarja on äärettömän monimutkainen ja vaatii kolmea eri tyyppistä rna:ta (mrna, trna, rrna). Aminohapot on ensin aktivoitava täsmäentsyymien avulla. Tämä vaatii myös ATP-energiaa. Järjestelmän monimutkaisuuteen ja säätelyyn voi tutustua osoitteesta: http://themedicalbiochemistrypage.org/protein-synthesis.html#intro.

Ribosomin alkuperästä ei kirjoittaja sano mitään. Tämä onkin viisasta, sillä kyseessä on niin monimutkainen kemian tehdas, että sen kokoaminen täsmämuotoisista molekyyleistä olisi äärimmäisen vaikea tehtävä.


Pekka Reinikainen

lääkäri



Aiheesta muualla:

Vastineet artikkeliin:

  1. ELÄMÄN SYNTYMINEN ITSESTÄÄN - MAHDOTON EI OLE MAHDOLLISTA
    24.2.2010 - Pekka Reinikainen
  2. ELÄMÄN SYNTYMINEN LUONNONPROSESSEIN LÄHES VÄISTÄMÄTÖNTÄ
    6.4.2010 - Kari A. Tikkanen
  3. Kommentti Tikkasen kirjoitukseen
    23.4.2010 - Pekka Reinikainen
  4. LÄHTÖKOHTANA OLTAVA OBJEKTIIVINEN TODELLISUUS
    10.5.2010 - Kari A. Tikkanen